keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Arkisilla diakonian poluilla yhdessä eteenpäin


Joskus tuulee vastaan. Silloin on hyvä puskea päin tuulta yhdessä.

 Kun kuuntelemme toinen toisiamme, ilot lisääntyvät ja surut kutistuvat. Seurakuntamme diakoniatyötä tekevät lukuisat vapaaehtoiset auttaessaan lähimmäisiään monin eri tavoin. Moni pitää yhteyttä naapuriin, sukulaiseen, kylän yksinäiseen ja auttaa missä voi. Se on hienoa arjen diakoniaa se.



Seurakunnassa diakoniatyöntekijöinä toimimme me, ”kolmen kopla”: Johanna Graeffe, Suvituuli Messi ja Pirjo Järvinen. Työssämme mm. ohjaamme kerhoja, ryhmiä, Myötätuuli-päivää, leirejä, retkiä ja teemme kotikäyntejä. Avoimet vastaanotot ovat maanantaisin Torikadulla ja tiistaisin Punaisella pirtillä klo 9-11. Myös erikseen sovittuina aikoina olemme saatavilla. Meihin voi olla yhteydessä erilaisissa elämän huolissa, surun, kriisin tai taloushuolien kohdatessa.

Teemme työtä eri-ikäisten parissa: Työsarkaa löytyy niin Varttuneen väen kerhoista, Leskien ryhmästä, sururyhmästä kuin nuorista perheistä ja Sylivauvoista. Mieltä painavien asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Teemme myös kotikäyntejä. Meille voi vinkata vaikkapa yksinäisestä ikäihmisestä, väsyneestä perheenäidistä, masentuneesta nuoresta, taloushuolien kanssa painiskelevasta perheestä, kriisin tai surun kohdanneesta tai uskon asioita kyselevästä ja keskusteluapua kaipaavasta kaverista. Voimme tarvittaessa ohjata eteenpäin ja etsiä sopivia palveluita. Ota rohkeasti yhteyttä tai kerro tutulle.
 

tiistai 12. marraskuuta 2019

Pitääkö kiirettä?



”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa…” (Matt. 6:33)

Pitääkö kiirettä? Kolkutteleeko tuleva joulu paniikinomaisesti takaraivossa, vai onko kenties listalla tuhansia asioita tekemättä niin että joulu on vielä kaukainen unelma? Näinä päivinä osaamme täyttää elämämme melkeinpä kaikella mahdollisella. Löytyy tietysti työt, harrastukset, ostokset, lapset, seuratoiminta ja luottamustoimet, kun jo ihan vain pelkissä arjen askareissakin on tarpeeksi.



Aikoinaan ehkäpä pientä pahastustakin kirkon piireissä aiheuttanut Jouko Mäki-Lohiluoma, joka tunnetaan mm. Herra Heinämäen Lato-orkesterista, on kirjoittanut kappaleen ”Jeesus Kristus”. Kappaleessa lauletaan osuvasti siitä, kuinka me ihmiset niin tykkäämme tehdä Jeesuksesta juuri MEIDÄN mielemme mukaisen. ”Hän on liian tiukka isäntä, mutta oikein hyvä renki.” Olemme siis tottuneet käyttämään Jumalaa MEIDÄN mielemme mukaisesti, silloin kun MEILLE sopii. Vaikkakin asian pitäisi mennä juuri toisin päin. Kristittyinä MEIDÄT on kutsuttu palvelemaan Jumalaa, silloinkin kun MEILLE ei sovi. Ymmärrän toki, että antautuminen jonkun toisen varaan on vaikeaa varsinkin tässä ajassa ja näillä kiireillä. Mutta lopputulemasta ei voi olla kuin vain tyytyväinen.



Paavalilla oli tavoite: ”Minulle elämä on Kristus…” (Fil. 1:21) Paavali ei aina suinkaan elänyt Kristukselle. Hän alkoi tehdä niin vasta kun sai kohdata Jeesuksen tiellä Damaskokseen. Tuota ennen hän oli silmittömästi jahdannut ja vainonnut Jeesusta seuranneita opetuslapsia. Mutta Jeesus tuli ja vakuutti Paavalin omasta sytisyydestään, ja kun hän armosta sai nähdä Jeesuksen sellaisenaan kuin Hän oli, ei hänelle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin antaa elämänsä Kaikkivaltiaan Mestarin käsiin (Apt. 9:1-19). Tee Jeesuksesta rukouksesi ja huuda Hänen puoleensa. Hän on kuuleva jokaisen rukouksen.



Haluan vielä jakaa sinun kanssasi yhden rukouksen, josta on hyvä lähteä jatkamaan:

”Jeesus, minä tarvitsen sinua. En voi elää ilman sinua. Jeesus sinä et ole vain ajatus, tee / älä tee -lista, opinkappale tai aate. Tarvitsen sinua ja haluan sinut! Haluan tuntea sinut niin hyvin, että tunnen sinut paremmin kuin tunnen kenenkään muun – perheeni, kaverini, läheisimmät ystäväni – jopa itseni. Haluan sinun olevan kanssani juuri tässä, juuri nyt. Kaipaan saada istua vieressäsi, viettää aikaa sinun läsnäolossasi, ja kysyä sinulta kysymyksiä, joita tulvii mielessäni ja sydämessäni. Haluan pystyä juoksemaan sinun luo, painaa pääni olkapäällesi, vuodattaa sydämeni sinulle, ja antaa sinun kietoa kätesi ympärilleni ja puhua minulle totuuksia – koviakin totuuksia. Tarvitsen sinun apuasi ja armoasi. En voi elää itsekseni.”

Kannattaa lopuksi lukaista vielä Matteuksen evankeliumin 6 luku, jakeet 25-33

Siunattua syksyistä aikaa… Jeesuksen etsimisen aikaa!



Eelis Mäkipää



p.s. perjantaina 22.11 on syksyn VIIMEINEN ylistysilta kello 19:00 Hämeenkyrön Kirkossa. Tervetuloa levähtämään ristin luokse! Siis 22.11 klo. 19:00 Hämeenkyrön kirkkoon.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Kirkkoherran kynästä: VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS JA PELKO VAARANAMME



Kuulemme liian usein huonoja ja järkyttäviä uutisia. Ne tulevat vastaan lehtien lööpeissä, uutisissa, joskus kuulemme niistä jonkun kertomana. Uutiset väkivaltaisista teoista ovat erityisen murheellisia. Viime viikolla kuulimme järkyttäviä uutisia Kuopiosta. Mitä kaikkea meidän pitää vielä varautua kuulemaan? Vaaranamme on yhtäältä tottuminen pahaan, toisaalta pelon valtaan joutuminen. Miten voimme välttää lankeamasta jompaankumpaan?

Kristillisen uskon pohjalta esiin voidaan nostaa kaksi näkökulmaa. Jotta emme tottuisi pahaan, on puhuttava oikean ja väärän välisestä erosta. 10 käskyä piirtävät edelleen rajan hyvän ja pahan välille. Viides käsky kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi: älä tapa. Raamattu muistuttaa meitä myös lähimmäisen auttamisen merkityksestä. Kertomus laupiaasta samarialaisesta puhuu sekä ohi kulkemisesta että pysähtymisestä apua tarvitsevan luo. Sen sanoma on: Älä kulje ohi, älä tule välinpitämättömäksi.

Miten sitten voitamme järkyttävien uutisten synnyttämän ahdistuksen ja pelon, jotka sitovat voimavarojamme ja estävät ponnistelemasta hyvän puolesta? Itseäni on rohkaissut Jeesuksen sana siitä, että varpunenkaan ei putoa maahan Taivaallisen Isän sallimatta. Ovatpa hiuskarvammekin lasketut. Toisaalta Raamattu puhuu suoraan myös siitä, että me elämme langenneessa maailmassa, jossa on monenlaista pahaa.

Turvaa on etsittävä sieltä, missä se on . Samoin kuin linnun poikanen on turvassa emonsa siipien suojassa, samoin ihmislapsia kutsutaan Jumalan varjelevien käsien alle. Niiden antamassa suojassa vahvistuu myös halu tehdä työtä vihan ja väkivallan vähentämiseksi.


Jorma Pitkänen, Hämeenkyrön kirkkoherra


tiistai 24. syyskuuta 2019

Lasten suusta



”Arvaa mikä on parasta leirillä?” Kysyi pieni leiriläinen minulta lastenleirillä. ”Siunatut ruuat!” kuului vastaus.

Ja myöhemmin nukkumaan mennessä sama poikanen muistutti kaveriaan, ja ehkä samalla vähän itseäänkin: ”Jumala on meidän turvamme!”

Kun Jeesus puhui lapsenkaltaisuudesta, ehkäpä hän tarkoitti juuri tätä? Me isoiksi kasvaneet emme aina huomaa, miten Taivaan Isän huolenpito näkyy pienten asioiden kautta. Siunattu ruoka on parasta ruokaa. Ja illan tullen, kun olemme pois kotoa, vieraassa paikassa, Jumala on turvamme. Silloinkin, kun mitään näkyvää vaaraa ei lähellä olekaan. Lapsenkaltaisuus on sitä, että otamme todesta Jumalan sanat ja lupaukset, luotamme niihin kaikissa elämämme asioissa, niissä pieniltäkin tuntuvissa. Jeesus kutsui lapset luokseen, mutta myös meitä isoja kutsutaan tulemaan lasten kaltaisiksi, Jumalan lapsiksi.

”mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Luukas 18:16)

Leiriterveisiä kertoi varhaisnuorisotyönohjaaja Tuomas Ukkonen,
muistiin kirjoitti lastenohjaaja Minttumaria Ukkonen.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Takaisin kiinni elämään - uudenlainen leskien ryhmä auttaa eteenpäin

Hämeenkyrön seurakunnassa on alkamassa aivan uudenlainen ryhmä leskeksi jääneille.

- Ryhmän ei ole tarkoitus olla sururyhmä vaan leskeksi jäämisestä on ollut hyvä kulua jo jonkin aikaa, kertoo diakonissa Johanna Graeffe ryhmän tarkoituksesta.

Tuen merkitys ja vertaistuen tärkeys korostuvat suurissa elämänmuutoksissa. Tuen tarve on erityisen suuri silloin, kun kyseessä on puolison menetys. Kun ehkä vuosikymmeniä jatkunut parisuhde päättyy puolison kuolemaan, akuutin suruvaiheen jälkeen voi olla vaikea saada elämästä kiinni. Silloin ryhmässä saatu vertaistuki ja rohkaisu voi toimia askeleena eteenpäin uudessa elämänvaiheessa.



Syksyllä alkavassa Leskien ryhmässä on tarkoitus käydä läpi muuttunutta elämäntilannetta, jakaa kokemuksia, löytää uusia tapoja jatkaa uutta elämänvaihetta eteenpäin sekä saada rohkaisua ja tukea. Ryhmässä on varattu aikaa myös keskinäiselle vuorovaikutukselle, rupattelulle ja kahvittelulle.

Ryhmä kokoontuu Kyröskoskella Torikadun Olohuoneessa noin kahden viikon välein tiistai päivisin. Ensimmäinen kokoontuminen on ti 8.10 klo 13.00. Leskien ryhmä kokoontuu syksyn aikana viisi kertaa ja vuodenvaihteen jälkeen vielä kerran Särkijärven leirikeskuksessa. Ryhmään pitää ilmoittautua etukäteen ja ryhmä on maksuton.

Leskien ryhmän vetäjinä toimivat diakonissat Johanna Graeffe ja Liisa Metsähonkala.

Ryhmään ilmoittautumiset ja tiedustelut: Johanna Graeffe p. 044 724 8360

maanantai 2. syyskuuta 2019

Kirkkoherran kynästä: RUKOUSTA JA KAHVIN TUOKSUA


Ora et labora – rukoile ja tee työtä. Näin kuuluu vanha viisaus. Seurakunnissamme ympäri maata tehdään mitä moninaisinta työtä. Niin myös meillä Hämeenkyrössä. Kiireen ja monien haasteiden keskellä saattaa kuitenkin tärkein unohtua – rukous. Seurakunnan työn eteenpäin meneminen on syvimmiltään Jumalan siunauksen varassa. Ja kokemuksen valossa näyttää siltä, että rukous ja Jumalan siunaus kulkevat käsi kädessä. Rukoillen tehty kantaa pysyvää hedelmää.

Siksi tarvitsemme työntekijöinä ja seurakuntalaisina muistutusta ja rohkaisua rukoukseen. Tätä tarkoitusta varten seurakunnassamme on laadittu rukousmuistio. Siinä on kullekin kuukauden viikolle omat aiheensa, jotka liittyvät seurakuntatyön kokonaisuuteen. Löydät rukousmuistion seurakunnan kotisivuilta. Sitä voi käyttää sekä seurakunnan pienryhmien kokoontumisissa että omassa henkilökohtaisessa rukouselämässä -  vaikkapa iltarukouksen yhteydessä. Otetaan rukousmuistio aktiiviseen käyttöön!

Jumalanpalvelus ja kirkkokahvit. Tällä sapluunalla Suomen Siionissa on tavattu viettää tavallista juhlavampia pyhiä. Seurustelun sakramentilla on kuitenkin paikkansa myös tavallisina kirkkopyhinä. Jos seurakuntalainen istuu tunnin ja vartin kirkossa, ja joutuu sitten messun jälkeen lähtemään kotiinsa ilman mahdollisuutta jutella toisten kanssa, jotakin on vialla. Näin ainakin seurakuntayhteyden näkökulmasta. 

Tämän vuoksi kirkossamme tarjotaan nyt joka sunnuntai  kirkkokahvit jumalanpalveluksen jälkeen. Tarkoitus on, että voisimme tutustua toisiimme ainakin hieman paremmin. Kahveilla voi jakaa arjen päällimmäisiä tuntoja toisten kanssa ja jutella mitä moninaisimmista asioista. Jämijärven seurakunnassa tämä käytäntö aloitettiin kuusi vuotta sitten, ja paluuta vanhaan ei ole näköpiirissä. Sen verran tärkeäksi osaksi kirkkoreissua kahvihetki on koettu. 

Toistaiseksi nautimme kahvin tuoksusta kirkon takaosassa penkkien lomassa, mutta ehkä tulevaisuudessa tähänkin tulee parannusta. Tulkaahan siis kirkkoon paitsi sanankuuloon myös tapaamaan ystäviä. Maistukoon julistettu sana – ja kahvi!

Jorma Pitkänen

Seurakunnalla on uusi blogi

Tämä on Hämeenkyrön seurakunnan uusi blogi, jossa aletaan julkaista kirjoituksia, joita voinee kutsua blogeiksi. Ehkä juttukin olisi käypä nimi. Joissakin tapauksissa artikkeli tai tiedote. Mihin tällaista blogia tarvitaan?

Omasta puolestani haluan kertoa seurakuntalaisille ajankohtaisista asioista. Välillä saatan kutsua teitä erilaisiin tehtäviin. Kaiketi joukkoon tulee mahtumaan myös hartauskirjoituksia. Joskus saatan ottaa kantaa kirkon tai yhteiskunnan elämään. 

Aluksi ajattelin, että kirjoitan blogipalstalle itse. Mutta sitten tuli mieleen, että muutkin voisivat kirjoittaa silloin tällöin. Työtoverit, luottamushenkilöt, ehkäpä joskus myös muut seurakuntalaiset. Näin palstasta tulee mielenkiintoisempi.

Blogeihin liittyvää palautetta voit lähettää osoitteeseen jorma.pitkanen (at) evl.fi. Mikäli olet kiinnostunut kirjoittamaan, voit kertoa siitäkin sähköpostitse tai nykäistä hihasta sopivassa tilanteessa. Mielipidepalstaa blogista ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä.

Ja lopuksi. Seuraa blogia ja lue muutenkin kotisivuja. Näin pysyt ajan tasalla ja kotiseurakunta tulee tutuksi.

Jorma Pitkänen, kirkkoherra